Etusivu

Omat kissani

Kasvattajasta

Pentueet -> Kasvatit

Katinhännän kasvatus

Pentuinfoa

Uutisia

Kissalinkkejä

Muut harrastukseni

SP&GIC Katinhännän Ilmaveivi-Kikka
10.7.2011 - 2.4.2026

eli lempinimeltään Kikka
leikkaamaton naaras
Rotu: eurooppalainen
Väri: hopeatiikeri, EUR ns 23
Syntymäaika: 10.7.2011
FeLV+FIV testi negat.: 6.8.2013
Veriryhmä: A & Mikrosiru: ok
PKD ultra negat.: 6.8.2013 eli terveet munuaiset
Isä: Thor (hopeatiikeri)
Emo: Katinhännän Idols-Voittaja (hopeatäplikäs)
Kasvattaja: Kadi Myllys
(oma kasvatti)

Kikan sukutaulu

Kikan tapahtumia:

Loppukevät 2012	Kikalla ekat juoksut.
14.-15.11.2013	Kikka sai kolliseuraa kylään, kasvattini Katinhännän Radagastin (eli Iggy, väriltään ruskeatiikeri). Neljättä kertaa kasvatuksessani pääsen yhdistämään kaksi omaa kasvattiani, eivät ole liian läheistä sukua, kahden eri linjan hyötyjä.
19.1.2014	Kikan ensimmäiset pennut syntyivät aamuyöllä. Homma sujui vähän sählätessä mutta periaatteessa hyvin. Apuani tarvittiin. Päivemmällä käytiin päivystyksessä tarkistamassa tilanne eläinlääkärilläkin, koska Kikka ei meinannut rauhottua kuten olisi pitänyt, vertakin tuli normaalia runsaammin. Kuitenkaan mitään poikkeavaa ei löytynyt ja illalla myöhään Kikka alkoi olemaan jo ok. Ehkä sillä vaan oli vielä kipuja. Pentueeseen syntyi neljä BigBrother pentua, kaikki uroksia: - sininen BB Mensa-Esku eli "Esku" muutti Helsinkiin isänsä Iggyn kaveriksi - sinitiikeri Bee Gigi-Paroni eli "Eino" muutti Kauniaisiin serkkunsa Ension kaveriksi (Ensio 6 viikkoa vanhemmasta Syvätaivas-pentueesta) - sinihopeatiikeri BigBrother Zale eli "Sale" muutti Helsinkiin muutaman vanhemman birman leikittäjäksi - hopeatiikeri Julkkis-BB Jori eli "Onni" muutti Saloon.
20.-21.12.2014	Kikka sai toisen kerran kolliseuraa, Elekatin Mesikämmenen (eli Melker, väriltään sininen).
23.2.2015	Kikan toiset pennut syntyivät aamulla aikaisin. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja rauhallisesti, ei mitään ongelmaa tai sähläilyä. Pentueeseen syntyi viisi Vail pentua: - sininen Vail Lionshead eli "Leopold" muutti Helsinkiin - sinitiikeri Snowy BackBowl eli "Onni" muutti Keuruulle kahden kotikissan kaveriksi - sinihopeatiikeri Blue Sky Basin eli "Sulo" muutti Turkuun maatiaisen kaveriksi - mustasavu Riva Raptor eli "Fay" muutti Helsinkiin, tavoitteena kasvattaakin sillä - mustasavu Hornsilver Star eli "Charlotta" muutti Espooseen "purjehduskissaksi".
3.6.2015	Kikka leikattiin.
joulukuu 2015	Kikalta poistettiin 2 hammasta, ei kuitenkaan ollut luvassa mitään isompaa hammasongelmaa. Tästä Kikalla jatkui hammaskiven poistotarve suht säännöllisenä parin vuoden välein. Seuraava hammaspoisto oli kuitenkin vasta 2025 eli lähes 10v kuluttua tästä.
kevät 2019	Kikka laihtui jonkin verran. Kikka ei koskaan ollut mikään tanakka ja kun jo valmiiksi vähän sutjakka kissa laihtui lähes puolisen kiloa, niin se näkyi ja Kikasta tuli laihahko. Parissa viimeisessä näyttelyssä tuomaritkin huomauttelivat laihuudesta, onneksi Kikka valmistui SP:ksi keväällä 2019, ja perään kesällä saimme DVM-prokkiksen maaliin, sitten Kikan näyttelyt saivat jäädä. Kikka söi kuten ennenkin, eli ei ollut tiedossa syytä laihtumiseen, käytiin lääkärilläkin perustutkimuksessa ja verikokeissa mutta mitään ei löytynyt.
04/2022	3 vuotta meni ennenkuin Kikalla näkyi veriarvoissa muutosta, eli kilppariarvot. Laihtuminen olisi yksi kilpirauhasen liikatoiminnan syy mutta tässä välissä meni 3 vuotta eikä silloin laihtumisen yhteydessä kilppariarvoissa ollut mitään erikoista. Kikalla aloitettiin apelka-lääkitys aika pienellä annostuksella (1,25 2krt/pv). Jatkossa käytiin kontrollissa n. puolen vuoden välein. Tällä annostuksella selvittiin kolmisen vuotta. Apelkan myötä Kikan paino ei muuttunut, ei esim lihonnut takaisin sitä minkä menetti 8-vuotiaana. Varmaankaan näillä asioilla ei ollut tekemistä keskenään.
11/2023	Kikalla kuvattiin selkärankaa ja todettiin kulumaa / nivelrikkoa, minkä johdosta aloitettiin gabapentin lääkitys mahdolliseen krooniseen kipuun (jolle ei ole luvassa loppua). Myös ajoittain kokeiltiin solensia-pistosta mutta ihan alkupistoksia lukuunottamatta en huomannut että olisi auttanut, niin jonkin aikaa ja vähän satunnaisesti solensiaa haettiin mutta jossain vaiheessa se jäi Kikalta pois. Gabaa sai loppuelämän ajan 2krt/pv. Ei vaikuttanut kivulloiselta, mökilläkin tapasi sännätä kiipeilypuun hetkessä katon rajaan ja juoksi pitkin kattohirsiä.
04/2024	Kikalta leikattiin nisäkasvaimia.... Toipui hyvin. Seuraavana talvena keuhkokuvat olivat kunnossa.
10/2024	Kalium-arvon todettiin olevan alhaalla, siihen avuksi kerran päivässä kalium-lisää.
alkukesä 2025	Kikalla todettiin kilppariarvoissa muutosta 3 vuoden lääkityksen ja saman annostuksen jälkeen, vuoden loppuun mennessä kontrolli otettiin muutaman kuukauden välein yhteensä 3 krt ja joka kerta annostusta nostettiin niin, että vuoden lopulla oltiin annoksessa 2 /2krt/pv. Kikan juominen alkoi hiljalleen lisääntymään sen myötä kun lääkkeen annostus kasvoi, munuaisarvot kuitenkin pysyivät vielä rajoissa.
loppukesä 2025	Löysin Kikalta uudelleen nisäkasvaimia, nyt lääkäri sanoi niistä ettei pystyisi enää oikein leikkaamaan, koska ne oli kiinni vatsalihaksissa ja silloin leikkaaminen olisi hyvin vaikeaa, sekä myös toipuminen. Niinpä jäätiin elelemään päivä kerrallaan sen aikaa kuin se Kikalle olisi mielekästä.
2.4.2026	Jouduimme luopumaan Kikasta, tilasin eläinlääkärin käymään kotona. Pari viikkoa aiemmin maaliskuun puolivälissä Kikka alkoi menemään siihen suuntaan, että huomasi pian ajan loppuvan. Nisäkasvaimet olivat mahan seudulla lisääntyneet (sen olin tuntenut) mutta mitenkään ihmeen isokokoisia ne eivät olleet. Jotain niissä kuitenkin alkoi Kikkaa häiritä ja se alkoi nuolemaan kasvaimen seutua. Lisäksi jossain vaiheessa loppupäivinä hengitys meni vähän raskaammaksi, lääkäri arveli että kasvaimet olivat edenneet keuhkoihinkin. Kikka söi ihmeenkin hyvin ihan loppuun asti mutta muuten olemus meni vaisuksi ja pääasiassa lepäili parissa lempipaikassaan.

Millainen Kikka on:

Kikka on oma kasvattini joka jäi meille sijoituspentueesta. Emo pentuineen kuitenkin kävi meillä muutamaan kertaan, yhteensä reilun kahden viikon ajan, joten sisarusten muuttaessa omiin koteihin meidän ympäristö oli Kikalle jo tuttu ja osaan meidän vanhemmista kissoistakin oli jo alustavasti tutustuttu. Niinpä sopeutuminen meille ja muihin kissoihimme kävi vaivattomasti.
Kikka oli pentuna tyypillinen riiviö, touhukas ja aktiivinen. Muista kissoistamme nuorin on Kikan täti Susu ja kaksikko tutustuikin kaikista nopeimmin ja painivat keskenään, jahtasivat toisiaan ja välillä meno oli aikamoista; pois alta risut ja männynkävyt! Kikka ja Susu tulivat usein aamuyöstä tai aamuvarhain sänkyymme painimaan, mikä ei ehkä ole nukkumista yrittäville kaikista kivoin juttu... :) Myös leikattu uroksemme Tokra on ollut Kikan mieluisia leikkikavereita, Tokra kun aina tutustuu kaikkiin tulokkaisiin erittäin nopeasti. Kikan lempileluja ovat erilaiset hiiret ja niitä sillä on pitkin kämppää eri jemmoissa alkaen 5 kpl. Jostain se aina niitä ammentaa näkösälle ja leikkii niiden kanssa hurjasti. Asiaan kuuluu sekin, että meidän ihmisten pitäisi niitä heitellä ja Kikka käy noutamassa takaisin, eli jo toinen "noutaja" meillekin, Susuhan tätä on harrastanut myös. Kikan tapana on tuoda hiiri jalkoihin ja alkaa samantien leikkimään sillä niin, että jalka on välissä ja näin saa vähän kynttä, selvästi vihjeenä on että pitäisi heittää jo! Nopeammin! Sohvalla istuessa se palauttaa hiiren jo melkein käteen, sohvalle kuitenkin eikä jalkoihin. Myös huiskulelut saavat Kikan säntäämään niiden perässä aivan hurjaa vauhtia ja kunnon ilmaveivitkin se voi heittää taidokkaasti... Höyhenhuiskun Kikka ottaa napakasti jossain vaiheessa suuhunsa eikä päästä irti millään, vaan vetää sitä "sidostesukka-mainosmaisesti". Jos otteeni irtoaa, säntää Kikka huisku hampaissaan menemään. Muutenkin Kikka kuskaa kaikenlaista hampaissaan pitkin poikin, mm. rutattu talospaperi lähtee Kikan mukana liikenteeseen nopeasti ja niitä löytyykin jatkuvasti pitkin kämppää...
Kikka on hyvä syömään ja kasvoi mukavaa tahtia aikuiseksi. On myös todella reipas, vieraidenkin kimpussa se on samantien jos joku tulee kylään. Imuria tms se ei juurikaan pelkää. Seurallisuutta löytyy, Kikka on aina ihmisten perässä touhuineen ja tulee nukkumaan öisin sänkyyn ja muulloinkin jonnekin ihmisten lähelle, välillä myös syliin.

Aikuistuttuaan Kikasta on tullut vähän sisäänpäin kääntyneempi eikä se enää leiki Susun kanssa, vaikka toimeen tulevat kyllä. Muukin hiirillä leikkiminen jäi pitkäksi aikaa, kunnes Kikka sai omat pennut; niiden myötä se on taas alkanut leikkimään hiirillä ja niitä pitää heitellä sille noudettavaksikin. Vaikka pennut ovat lähteneet, hiirileikit ovat toistaiseksi jatkuneet. Pennut selvästi tekivät Kikalle hyvää ja se on taas reippaamman ja rennomman oloinen.

Tämän pentueen kanssa minulla oli ongelmia rekisteröinnin kanssa. Pentueen isä on noviisina rekisteröity, tämä tapahtui huhtikuussa 2011 Turun näyttelyssä. 3 viikkoa tämän jälkeen se oli yhdessä pentueen emon kanssa ja pennut saivat alkunsa. Elokuussa kun pentuja alettiin rekisteröimään, ilmeni että Kissaliiton mielestä pentueen isää ei oltukaan rekisteröity astutukseen mennessä! Heidän tulkinnan mukaan rekisteröinti tapahtuu vasta kun omistaja maksaa kissan rekisterikirjan ja tämä oli tapahtunut vasta astutuksen jälkeen. Kuitenkin sääntöpykälät tässä asiassa ovat erittäin monitulkintaisia eikä missään selvästi sanota että rekisterikirjakin tuossa vaiheessa jo vaaditaan. Sanotaan vaan että kissan pitää olla rekisteröity ja perinteisesti se on tarkoittanut tuota näyttelyssä tehtyä arviointia, missä 2 tuomaria hyväksyy noviisin rotuun. Noviisin rekisterikirjan kannessakin lukee: "rekisteröity + pvm" ja tuo päivämäärä on näyttelypäivä missä kissa on hyväksytty / rekisteröity. Aluksi rotutoimikunta todella kieltäytyi rekisteröimästä koko pentuetta! Valituksen jälkeen, minkä käsitteli Kissaliiton hallitus, päätös kuitenkin kumottiin ja pennut saivat lopulta rekisterikirjat! Tämä on ainakin toistaiseksi ainoa kerta kun minulla on ollut mitään ongelmia Kissaliiton kanssa ja välillä oli usko loppua, onneksi kuitenkin valitus meni läpi. Tästä syystä Kikka ei kuitenkaan päässyt pentuna osallistumaan näyttelyihin.

Kikka kasvatuskissana: Saanut 2 pentuetta, joissa 9 pentua. Molemmista pentueista on kaksi jälkeläistä jatkanut kasvatuksessa, joten Kikka on isoäiti (peräti 18:lle kissalle) ja isoiso.....mummo jo monessa polvesa. Eli Kikan 3 poikaa ja 1 tyttö ovat kavatuksessa jatkaneita, tosin toisen pentueen yksi poika sai vain yhden pikätkarvaisen tytöpennun, joten se linja katkesi heti siihen. Kikka oli mahdollisesti pitkäkarvan kantaja.
Kikan näyttelyuraan voi tutustua seuraavaa nappia klikkaamalla (vielä vaiheessa):

Kuvia Kikasta:

(Pikkukuvaa klikkaamalla saat siitä isomman version!)